ei ole vähän aikaan tullu kirjoteltua tänne. hupsan!
tämä mummo meni 'ulos' emma toverin kaa viikonloppuna ja vahingossa pukeuduin kuin ysäri tv'n blossom (tuttu viime postauksesta) tupla hupsan.
tämä mummo meni 'ulos' emma toverin kaa viikonloppuna ja vahingossa pukeuduin kuin ysäri tv'n blossom (tuttu viime postauksesta) tupla hupsan.
joku urpo äiä kans kysy että 'tarttexä oikeesti noit sun lasei?' perkele! mie oon ihan helkkarin sokee, näen selvästi ehkä kymmenen sentin päähän. ens kerralla olen nokkela tai jotain ja ojennan lasit ja kysyn 'mitäs luulet, kusipää?' mie oon ollu rillipää ala-asteelta asti, ja ihan saletisti oon hautaan asti! saattaa olla että joku päivä hankin piilarin mutta roller derbyy varten, jos vaikka joku vetää turpaan. vahinkoja sattuu. kohta pitäis varmaan käydä optikolla näkötestissä, kun on ollu nää samat lasit kohta neljä vuotta ja kuulemma kahden vuoden välein pitäis käydä. specsaverisiltä on tullu muutama muistutus kirje..
kun me ollaan niin mummoja (emmakin on vähän mummo) meillä oli kans mummojen juomat. parma violet vodka & lemonade. parma violet vodkaa saa pistämällä parma violet karkkeja vodkaan pitkäksi aikaa (nämä olivan lilluneet siellä pullossa emman mukaan tammikuusta asti) ja karkkien maku sitten imeytyy siihen alkoholiin. tai jotain vastaavaa. kuulemma toimii muittenkin karkkien kaa.
mitäs muuta? me päätettiin emman kaa alkaa järjestää omaa klubia, riot grrl / feministi klubia nimeltä typical grrls. me soitettaan pelkästään tyttöjä (emma soittaa sonic youthia, bikini killiä ja vivian girlsiä etc coolia shittiä ja mie soittelen jotain pritnii, gagaa ja nicki minajii, ehkä heitän jotai ihkuu bratmobilee siihen sekaan) ja on kakkuu ja zinejä ja kaikkee. toisinaan kun tuntuu ettei ole mitään tekemistä pitää tehdä omaa tekemistä. meidän iltoja on ollut nyt tähän mennessä kaksi. ensimmäinen oli aika meh, monet sanoivat tulevansa eikä oikeastaan kukaan tullut. vain ellie, mun työkaveri ja derby vaimo, ja pari tuntematonta tyttöä, ja nekin menivät kotiin suht aikasin joten me suljettiin aikasin. seuraava meni vähän paremmin, porukkaa oli pari kymmentä ja me suljettiinkin vasta puolenyön maissa (lähinnä koska baarin omistajaleidillä oli karsee migreeni, ollu koko päivän. ellie oli tosin taas ainoa tuttu joka tuli paikalle. pah, meidän paikalliset ystävät on tylsiä. no mutta seuraava on maaliskuun vika päivä (jeps, me klubeillaan torstaina. vähemmän paineita, nääs. eikä me olla hirveitä pilehileitä enivei.) jos ne vaikka ilmestyis tällä kerralla.
mie oon kattonu paljon roseannea tällä viikolla. maailman paras sitcom. roseanne forever.
tuotantokaudella kahdeksan yhdessä jaksossa jopa mainittiin riot grrrl.
roseanne on ihan paras ja super badass. kunpa tällasta ois vieläkin telkassa.
tässä mukava lainaus roseannesta joka löytyi ystävän tumblrista tuossa pari päivää sitten:
TRANSLATION: i went out on saturday & accidently dressed like blossom. oh and some dickhead asked me if i actually need my glasses. how fucking rude. in other news; i started a feminist club night with my friend emma called typical grrls and i have been watching a fuckload of ROSEANNE. she's well badass.
kun me ollaan niin mummoja (emmakin on vähän mummo) meillä oli kans mummojen juomat. parma violet vodka & lemonade. parma violet vodkaa saa pistämällä parma violet karkkeja vodkaan pitkäksi aikaa (nämä olivan lilluneet siellä pullossa emman mukaan tammikuusta asti) ja karkkien maku sitten imeytyy siihen alkoholiin. tai jotain vastaavaa. kuulemma toimii muittenkin karkkien kaa.
mitäs muuta? me päätettiin emman kaa alkaa järjestää omaa klubia, riot grrl / feministi klubia nimeltä typical grrls. me soitettaan pelkästään tyttöjä (emma soittaa sonic youthia, bikini killiä ja vivian girlsiä etc coolia shittiä ja mie soittelen jotain pritnii, gagaa ja nicki minajii, ehkä heitän jotai ihkuu bratmobilee siihen sekaan) ja on kakkuu ja zinejä ja kaikkee. toisinaan kun tuntuu ettei ole mitään tekemistä pitää tehdä omaa tekemistä. meidän iltoja on ollut nyt tähän mennessä kaksi. ensimmäinen oli aika meh, monet sanoivat tulevansa eikä oikeastaan kukaan tullut. vain ellie, mun työkaveri ja derby vaimo, ja pari tuntematonta tyttöä, ja nekin menivät kotiin suht aikasin joten me suljettiin aikasin. seuraava meni vähän paremmin, porukkaa oli pari kymmentä ja me suljettiinkin vasta puolenyön maissa (lähinnä koska baarin omistajaleidillä oli karsee migreeni, ollu koko päivän. ellie oli tosin taas ainoa tuttu joka tuli paikalle. pah, meidän paikalliset ystävät on tylsiä. no mutta seuraava on maaliskuun vika päivä (jeps, me klubeillaan torstaina. vähemmän paineita, nääs. eikä me olla hirveitä pilehileitä enivei.) jos ne vaikka ilmestyis tällä kerralla.
mie oon kattonu paljon roseannea tällä viikolla. maailman paras sitcom. roseanne forever.
tuotantokaudella kahdeksan yhdessä jaksossa jopa mainittiin riot grrrl.
roseanne on ihan paras ja super badass. kunpa tällasta ois vieläkin telkassa.
tässä mukava lainaus roseannesta joka löytyi ystävän tumblrista tuossa pari päivää sitten:
In her essay “The Wretched of the Hearth,” first published in 1990 and later in the 1995 collection The Snarling Citizen, Barbara Ehrenreich wrote:ja kun on roseannesta puhe, katsokaa ihmeessä roseannen ihan paras leffa, NAISPAHOLAINEN! mulla oli joskus sen leffa juliste (oikein suomex ja kaikkee) jonka joskus löysin salon kirppikseltä, mutta se on jossain muuttaessa päässy katoamaan. sen voi kokonaisuudessaan katsoa youtubessa. hell yeah.mie valvoin joskus viime vuonna ihan liian myöhään kun jäin jumiin katsomaan sitä. ♥ ♥ ♥Still, in Roseanne I am willing to forgive the stereotypes as markers designed to remind us of where we are: in the home of a construction worker and his minimum-wage wife. Without the reminders, we might not be aware of how thoroughly the deeper prejudices of the professional class are being challenged. Roseanne’s fictional husband Dan (played by the irresistibly cuddly John Goodman) drinks domestic beer and dedicates Sundays to football; but far from being a Bunkeresque boor, he looks to this feminist like the fabled ‘sensitive man’ we have all been pining for. He treats his rotund wife like a sex goddess. He picks up on small cues signaling emotional distress. He helps with homework. And when Roseanne works overtime, he cooks, cleans, and rides herd on the kids without any of the piteous whining we have come to expect from upscale males in their rare, and lavishly documented, encounters with soiled Pampers.
TRANSLATION: i went out on saturday & accidently dressed like blossom. oh and some dickhead asked me if i actually need my glasses. how fucking rude. in other news; i started a feminist club night with my friend emma called typical grrls and i have been watching a fuckload of ROSEANNE. she's well badass.
